Ai että oli hieno aamulenkki kera koiran ja taaperon!
Mittari näytti tänään aamulla ensimmäistä kertaa miinusasteita. Aamun lenkin ei pitänyt olla sen ihmeellisempää kuin kävely
läheiseen apteekkiin hakemaan matolääkettä koiralle. Sitähän kun ei ole taas
annettu muutamaan vuoteen. Mutta asfaltin viereltä löytyi ihan uskomattomia
taideteoksia, joita innostuin kuvaamaan kännykällä. En muista että olisin
koskaan näin antaumuksella ihastellut kuuraa ja sen koristelemia lehtiä ja
kukkia! Kotiäidin kiireetön aamulenkki mahdollisti uskomatonta
ympäristön tiirailua ja ihmettelyä.
Ainakin yhtä hieno kohokohta oli läheisen ruokakaupan
avajaiset ja ilmaiset kakkukahvit. Ne piti tosin nauttia kaupan ulkopuolella,
koska Paavo ulvoi niin kovaa kaupan oven vieressä, että se alkoi pelottaa muita
asiakkaita. Tässä taannoin Paavon ulvonta houkutteli paikalle myös eläinsuojeluvalvojan...
Upea aurinkoinen aamulenkki huipentui dilemmaan, kuinka
pestä koira keskellä kellariremonttia ja samalla kanniskella taaperoa. Suihku
sijaitsee tällä hetkellä keskellä likaista remonttialuetta, joka tarkoittaa
sitä, että märkä koira pitää kantaa kyseisen sotkun yli. Taapero ei taas
kävele, saatika että sitä voisi jättää yksin. Lopputulos oli ehkä sotkuisempi kuin koiran tassut alunperin.
Taapero konttasi haalareissaan suihkun lattialla kun pesin koiran. Tämän
jälkeen kannoin märän ja vikuroivan kaksikymmentä kiloa painavan koiran ja
märän ja vikuroivan kymmenen kiloa painavan taaperon takaisin yläkertaan. Sen jälkeen tarvittiinkin jo toinen kuppi kahvia...
